Kun tekstiä pitää tuottaa usein ja muiden töiden lomassa, kirjoittaessa ei ole aikaa jäädä odottamaan täydellisen kirkkaita ajatuksia. Lauseet pitää päästää paperille haparoivina ja epätäydellisinä.
Minä ja yhtiökumppanini Sanna painotamme kirjoituskoulutuksissamme sitä, että raakatekstin tuottaminen ja tekstin viimeistely eli editoiminen ovat kaksi erillistä työvaihetta. Editoiminen vaatii tekstin kriittistä tarkastelua, mutta jos sisäinen kriitikko on läsnä jo tekstin tuottamisvaiheessa, kirjoittamisesta tulee hankalaa ja hidasta. Tekstin tuottaminen on jo tarpeeksi vaikeaa ilman, että samalla ajatuksissaan nälvii omaa keskeneräistä työtään.
Sisäistä kriitikkoa ei silti kannata editointivaiheessakaan päästää huutelemaan ihan mitä tahansa. Kriitikko menee nimittäin helposti henkilökohtaisuuksiin, vaikka pitäisi pysyä asiassa. ”Mitä ihmeen sekoilua tämäkin on olevinaan!” se huutelee. Epämääräinen ja tunnepitoinen kritiikki ei kuitenkaan hyödytä ketään.
Tuskailun sijaan tekstiä kannattaa yrittää katsoa kuin lääkäri potilasta. Mikä sinua vaivaa ja millainen lääke tai hoito vaivaan auttaisi?
Mihin tekstiä viimeistellessä sitten kannattaa kiinnittää huomiota? Me kokosimme Sannan kanssa parhaat neuvomme tarkistuslistaksi oman blogitekstinsä viimeistelijöitä varten. Voit tilata listan itsellesi ilmaiseksi täältä.
Näillä kolmella neuvolla pääset pitkälle:
1) Viilaa alku kuntoon
Käykö tekstisi otsikosta ja parista ensimmäisestä lauseesta ilmi, mitä teksti käsittelee ja mitä hyötyä siitä on lukijalle? Lukijalla on nimittäin kiire: viestejä tulvii joka tuutista ja aikaa on vähän. Lukija ei jää etsimään tekstisi pihviä, vaan jättää lukemisen kesken, jos aihe ja hyödyt eivät tule heti selville. Ja jos tekstisi jää lukematta, sen kirjoittaminen on hukkaan heitettyä työaikaa.
Kirjoittaja kaipaa usein vauhtiin päästäkseen johdattelua varsinaiseen aiheeseen. Lukija sen sijaan haluaa mennä suoraan asiaan. Poista siis lämmittelylauseet ja kerro tärkein asia ensin.
2) Kerro esimerkki
Moni asiantuntija työskentelee monimutkaisten ja abstraktien asioiden parissa. Silloin teksti jää helposti ylätasolle: vaille konkreettisuutta ja yhteyttä lukijoiden todellisuuteensa. Lukijan on helpompi ymmärtää sanomaasi, kun havainnollistat ja kerrot esimerkkejä.
Kielitieteilijä S. I. Hayakawa kehitti jo vuonna 1939 ajatuksen abstraktion tikapuista. Tikapuiden yläpäässä ovat abstraktit yläkäsitteet, alhaalla taas konkreettiset sanat. Jos tikapuiden yläaskelmalla on sana 'ravitsemus', alimmaisella portaalla olisivat 'ruispalat' ja 'rasvaton maito'. Tekstistä tulee kiinnostavaa, kun abstraktion tikapuita kuljetaan sekä ylös että alas.
Kirjoittaja ja opettaja Roy Peter Clark neuvoo kirjassaan Writing Tools, että tikapuita pääsee alas kysymällä ”voitko antaa esimerkin”. Tikapuita ylöspäin taas ohjaa kysymys ”mitä tämä tarkoittaa?”
3) Lue tekstisi ääneen
Tekstin sujuvuuden ja soljuvuuden hyvä mittari on se, miltä se kuulostaa ääneen luettuna. Jos henki meinaa loppua ennen kuin pääset virkkeen loppuun, se on liian pitkä. Jos sanat kuulostavat kapulakieleltä, jota et koskaan käyttäisi puhuessasi asiasta, vaihda termit konkreettisempiin. Ääneen mutisemalla huomaat myös helposti, kaipaako jokin kohta tekstissä esimerkin tai paremman siirtymän aiheesta toiseen.
Teksti voi editointivaiheessa muuttua paljonkin ensimmäisestä versiosta. Tai sitten ensimmäinen versiosi oli niin valmis, että pääset korjaamaan vain muutamat kirjoitusvirheet.
Tärkeää on ymmärtää, että haparoivista lauseista saa muokattua parempia, mutta ensin niiden pitää antaa tulla ulos. Kun oma tekstini tuntuu nololta, epämääräiseltä tai hajanaiselta – näin käy aika usein – lohdutan itseäni suosikkisitaatillani Ernest Hemmingwaylta: ”First draft of anything is shit.”
***
Lataa tästä ilmainen tarkistuslista blogitekstin viimeistelyyn.
Lue lisää:
コメント